Tämä hajamielinen "taiteilijasielu" syntyi 70-luvulla keskimmäiseksi kolmen sisaruksen parveen, kävi peruskoulun vähän kapinoiden ja oli lapsena onnellinen vaikka raha oli aina tosi tiukalla ja koulussa kuului niihin joiden vaatteille naurettiin kun ei ollut Leviksiä, edes yhtä paria. 
Jätti menemättä lukioon, koska ei pidä pänttäämisestä ja on käytännönläheinen käsillä tekijä.
Ammattikouluaikana sattui ja tapahtui paljon ikäviäkin juttuja ja niistäkin selvittiin hengissä, vaikka pahin lama iski rajusti tähänkin  perheeseen. 

Sai ensimmäisen lapsen 23:n ikäisenä ja kolme lisää siihen perään aika nopeasti. Taisteli pitääkseen pallerot turvassa koko ajan pahenevassa nk parisuhdetilanteessa, luuli että mies johonkin muuttuisi, toisin kävi..
Narsistinen luonne ja päihderiippuvuus lasten isällä ei auttanut asiaa. Liika kiltteys kostautui ja vuosien jälkeen mitta tuli täyteen.

Jälkikäteen joskus itsekin ihmettelee miten siitä ajasta selvisi hengissä? Lasten takia, se on kumma voima joka ajaa ihmistä äärimmäisessäkin väsymyksessä eteenpäin.

Muutama vuosi myöhemmin tapaa elämänsä miehen jota yrittää miellyttää viimeiseen asti ja ajaa itsensä loppuun, epätoivoissaan yrittää vahingoittaa itseään ja tajuaa pian että itsestään pitää huolehtia niin että voi huolehtia lapsista.
Eroaa ja vaihtaa paikkakuntaa jälleen kerran.

Aloittaa tavallaan alusta ja päättää että nyt mennään lasten ehdoilla ja miettii että mitä sitä sitten isona haluaisi tehdä.. Tekee osa-aikaista työtä, jopa kahta sellaista vähän aikaa, ja tuntee pystyvänsä johonkin. 

Päästää lapset kesälomalla isälleen sukuloimaan, ja viettää vapaa-aikaa terassilla ja kavereiden kanssa hyvillä mielin.
Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja lapset saadaan etuajassa kotiin turvaan kun selviää miten asiat isän kanssa oikeasti ovat menneet.

- Nuorimmainen heräilee juuri ja sanoo ensimmäisenä vielä unenkarhealla äänellä: Arvaa äiti mitä minä rakastan? Sinua ja viikonloopuja, kun saa nukkua pitkään. -

Odottaa nyt viidettä lasta, seurustelee lapsen isän kanssa, mutta haluaa pysyä yksinhuoltajana, ainakin toistaiseksi. Huomattuaan olevansa raskaana jää pian sairaslomalle työn vaativuuden takia. Tuntee että nyt on lapsiluku täynnä, on aina halunnut sen yhden vielä, ja on onnensa kukkuloilla. Vaalii mielessään ajatusta tulevasta vauvasta ja iloitsee, vaikka arvelee että asian selvitessä tuttaville, pitävät hulluna.. Toivoo että kaikki menee hyvin vaikka välillä onkin aivan totaalisen puhki ja kipeäkin.
Luulee ainaisen väsymyksen ja pahentuvan huonon olon johtuvan raskaudesta, kunnes selviää että väsymys ja sairastelu johtuukin homeisesta asunnosta. Saa terveen asunnon ja muuttaa ja asiat alkavat näyttää valoisammilta kuin ptikään aikaan. 

Kunnes..