Viime yö oli harvinainen, sain lähes tauotta nukkua koko yön läpi, se on ollut harvinaista herkkua viime aikoina.
Joskus on vaikea keskittyä kotihommiin kun kaikki viimeaikoina käydyt palaverit pyörii mielessä. Yritän ajatella rauhallisesti ja ns järkevästi, mutta aika vaikeaa se on kun tulee "väkisin autetuksi" niin että ruokahalu ja yöunet menee, ja tilalle tulee ahdistus ja painajaiset.

Mieletön epäusko, ei tällaista saa tehdä.. Kaikki ajatukset päässä ihan sikin sokin, jospa yrittäisi parin kahvikupillissen jälkeen uudestaan kirjoittaa. 

Olen joutunut vuosien aikana asioimaan sosiaalitoimiston kanssa milloin minkäkin takia. Nykyiselle asuinpaikkakunnalle muutettuamme otin sosiaalitoimistoon yhteyttä itse ja pyysin apua asunnon hommaamisessa, näillä rahoilla kun ei taloja ostella..
Perhetyöntekijä meillä oli käynyt ennenkin joten tuumasin että siitä vaan. 

Kävin mielenterveystoimistossa ja psykiatrilla, menin sinne toiveikkaana ja ajattelin että jospa kemiat sattuisi kohdalleen ja saisin purkaa edellisen elämän traumoja pois, se olisi varmaan hyvä homma. Kuitenkin, ensimmäisen 45 min kestäneen käynnin tulos oli resepti kouraan. Olen joskus jotain mielialalääkkeitä syönyt ja niistä tuli huono olo eikä tuntunut auttavan. Halusin vain puhua asioista enkä jotain pillerireseptiä kouraan. En mennyt toista kertaa, paljon helpotti asioiden läpikäyminen parhaan ystävän kanssa.

Tämä oli siis ennen muuttoa nykyiseen asuntoon. Sain apua asunnon hakemiseen ja moniin käytännönkin asioihin silloin kun olin kaikista väsynein, ja olin kiitollinen meidän sosiaalityöntekijälle kun auttoivat.
Samoihin aikoihin olin niin kipeä etten jaksanut edes neuvolaan mennä aina, ja unohtelin käyntejä. Arvelin että kyllä se siitä suttaantuu, ei ollut massussa huonoa oloa eikä muuta sellaista. Neuvolan th tuli sitten kerran kotikäynnille, ja siitäkin olin kiitollinen, eipä tarvinnut vääntyä neuvolaan asti. (Vaikka neuvolan th onkin sellaisen holhoava vanhankansan eukko jota yleensä siedän kun on pakko. Työtäänhän se tekee mutta meidän kemiat on kyllä ihan eri planeetoilta..)
Seuraavalla viikolla sain sosttltä soiton että neuvola on tehnyt ennakollisen lastensuojeluilmoituksen. Sitä tietenkin säikähti mutta kun silloin jo tiesin että kohta päästään muuttaamaan ja eroon homeesta, en juurikaan huolestunut. Homeen takia sairastelu oli syynä väsymykseen, kuumeiluun, yskään ja moniin muihin oireisiin joiden takia en saanut välillä viikkokausiin nukuttua enkä jaksanut esim siivota juurikaan. Lapsetkin olivat kuka milloinki jopa viikkokausia poissa koulusta, kotona sairastamassa.
Tämä tuntui olevan vaikea käsittää sossuille, sain epäuskoisia ilmeitä ja sääliviä katseita kun kerroin sairastelun ja väsymyksen johtuvan homeesta..

Päästyämme muuttamaan pois homeasunnosta kaikki sairastelua ja oireet loppuivat kuin seinään. Ei yskää, kuumetta, ei mitään oireita! Arvatkaa vaan miten mahtavalta tuntui olla terve kuukausien, yli vuoden ajan pahentuneen sairastelun jälkeen! Olo oli loistava ja kun sai nukuttua niin virtaakin riitti päivällä ihan eri tavalla, laitettiin paikkoja kuntoon ja sisutettiin lasten kanssa porukalla. Kaikki tarpeeton roina heitettiin muuttaessa roskiin ja siivoaminenkin helpottui. Oli sellainen tunne että asiat järjestyy, ja vauvallekin alkoi olla jo lähes kaikki tarpeellinen hankittuna. Ja uuden asunnon kruunasi muutama uusi huonekalu, ja oma sauna!

Muutama viikko muuton jälkeen, kun kaikki laatikot alkoi olla purettu, tuli sostt:t käymään, ja onnessani esiitelin uutta ja siistiä asuntoa jossa oli tarpeeksi säilytystilaakin, kun sitäkään ei edellisessä asunnossa ollut. Olin saanut äitiyspäivärahapäätöksenkin ja sitäkin tulisi ihan mukavasti, suunniteltiin tarpeellisten huonekalujen ostoa ja voitaisiin hankkia vielä jotain ylimääräistä kivaa, vaikka uusia pelejä ja vaatteita lapsille, niihin ei aikaisemmin ollut juurikaan rahaa. Sekin puoli näytti järjestyvän, ei tarvitsisi hakea toimeentulotukea lasten menoihin.

Sitten tippui pommi.

Ensin sitä markkinoitiin lepojaksona, isommille lapsille tulisi hoitaja meille kotiin ja minä voisin mennä lepäämään ja keskittyä vain vauvaan sen synnyttyä,  tämä olisi ensikodilla. "Ei tarvitsisi ruokaa laittaa ja arki helpottuisi, saisit tutustua vauvaan rauhassa ja tulla sitten levänneenä kotiin isompien luokse." Minähän en tietenkään voinut kuvitella jättäväni muita lapsia kuin siksi aikaa että pääsisin synnäriltä pois, muutama päivä vain. Isommat odottaa uutta sisarusta innoissaan ja miettii nimiehdotuksia ja hössöttää kuten aikuisetkin. :)
Kieltäydyin moisesta tarjouksesta, tottakai haluan kotiin vauvan kanssa heti kun mahdollista. Ja eikö olisi kamalan kallistakin, suorastaan tuhlausta järjestää niin valtaisa operaatio? Minä pärjään kyllä, ei teidän tarvitse siitä huolehtia. Rahatilanne on ok, ja ehdin levätä ennen synnytystä kun saan vihdoin nukuttua. Mummi ja vauvan isä ovat mukana auttamassa ja voivat juosta vaikka kaupassa ja käyttää asioilla tai vahtia vauvaa jos tarvii käydä vaikka lääkärissä tai muuta.

" Jos et suostu, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vauva huostaan saman tien sen synnyttyä."

Äärimmäinen järkytys, itkukohtaus,epäusko ja epätoivo. Eihän tuollaista voi tehdä! 
" Miksi sinua itkettää?"
Miksiköhän. 

Seuraava viikko menee apaattisessa sumussa lähes kokonaan. Ei voi olla totta, ei voi olla totta, ei voi olla totta.
En ole niin huono äiti, enhän..? 
Lapsetkin ahdistuu koska en pysty pidättelemään itkua koko aikaa. "MIkä sulla on äiti hätänä?"
Kamalan stressaavaa.

Seuraavalla viikolla kerään itseni ja alan etsiä netistä tietoa ja juttuja huostaanotosta. Päällimmäisenä epäusko. Ei näin voi tehdä nyky-Suomessa, eihän? 

Tämä hajamielinen "taiteilijasielu" syntyi 70-luvulla keskimmäiseksi kolmen sisaruksen parveen, kävi peruskoulun vähän kapinoiden ja oli lapsena onnellinen vaikka raha oli aina tosi tiukalla ja koulussa kuului niihin joiden vaatteille naurettiin kun ei ollut Leviksiä, edes yhtä paria. 
Jätti menemättä lukioon, koska ei pidä pänttäämisestä ja on käytännönläheinen käsillä tekijä.
Ammattikouluaikana sattui ja tapahtui paljon ikäviäkin juttuja ja niistäkin selvittiin hengissä, vaikka pahin lama iski rajusti tähänkin  perheeseen. 

Sai ensimmäisen lapsen 23:n ikäisenä ja kolme lisää siihen perään aika nopeasti. Taisteli pitääkseen pallerot turvassa koko ajan pahenevassa nk parisuhdetilanteessa, luuli että mies johonkin muuttuisi, toisin kävi..
Narsistinen luonne ja päihderiippuvuus lasten isällä ei auttanut asiaa. Liika kiltteys kostautui ja vuosien jälkeen mitta tuli täyteen.

Jälkikäteen joskus itsekin ihmettelee miten siitä ajasta selvisi hengissä? Lasten takia, se on kumma voima joka ajaa ihmistä äärimmäisessäkin väsymyksessä eteenpäin.

Muutama vuosi myöhemmin tapaa elämänsä miehen jota yrittää miellyttää viimeiseen asti ja ajaa itsensä loppuun, epätoivoissaan yrittää vahingoittaa itseään ja tajuaa pian että itsestään pitää huolehtia niin että voi huolehtia lapsista.
Eroaa ja vaihtaa paikkakuntaa jälleen kerran.

Aloittaa tavallaan alusta ja päättää että nyt mennään lasten ehdoilla ja miettii että mitä sitä sitten isona haluaisi tehdä.. Tekee osa-aikaista työtä, jopa kahta sellaista vähän aikaa, ja tuntee pystyvänsä johonkin. 

Päästää lapset kesälomalla isälleen sukuloimaan, ja viettää vapaa-aikaa terassilla ja kavereiden kanssa hyvillä mielin.
Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja lapset saadaan etuajassa kotiin turvaan kun selviää miten asiat isän kanssa oikeasti ovat menneet.

- Nuorimmainen heräilee juuri ja sanoo ensimmäisenä vielä unenkarhealla äänellä: Arvaa äiti mitä minä rakastan? Sinua ja viikonloopuja, kun saa nukkua pitkään. -

Odottaa nyt viidettä lasta, seurustelee lapsen isän kanssa, mutta haluaa pysyä yksinhuoltajana, ainakin toistaiseksi. Huomattuaan olevansa raskaana jää pian sairaslomalle työn vaativuuden takia. Tuntee että nyt on lapsiluku täynnä, on aina halunnut sen yhden vielä, ja on onnensa kukkuloilla. Vaalii mielessään ajatusta tulevasta vauvasta ja iloitsee, vaikka arvelee että asian selvitessä tuttaville, pitävät hulluna.. Toivoo että kaikki menee hyvin vaikka välillä onkin aivan totaalisen puhki ja kipeäkin.
Luulee ainaisen väsymyksen ja pahentuvan huonon olon johtuvan raskaudesta, kunnes selviää että väsymys ja sairastelu johtuukin homeisesta asunnosta. Saa terveen asunnon ja muuttaa ja asiat alkavat näyttää valoisammilta kuin ptikään aikaan. 

Kunnes..